Firmamme pojat Aki, Juha ja Ilpo opettivat meille hauskan ja tehokkaan tavan antaa palautetta. Muutamalle tiimin jäsenelle annettiin roolit; professori, kusipää ja nuoleskelija, ja palaute piti antaa roolin mukaan. Nuoleskelija keskittyi esiintymisen hyviin puoliin, kusipää antoi kehittävää palautetta esiintymisestä ja professori taas analysoi itse ideaa ja sen toteutuskykyä. Roolien takaa puhuttaessa palaute oli aitoa ja rakentavaa. Esiintyjä sai palautteen monesta eri näkökulmasta, perinteisen ”kiva esitys” sijaan. Roolien takaa puhuvat aloittivat palautekierroksen ja muut seurasivat omien pointtien kanssa innokkaasti. Palautteen vastaanottajat olivat tässä tilanteessa kuulolla, sillä he tiesivät jo etukäteen, että heitä arvioidaan ja heille tullaan antamaan rakentavia vinkkejä. Roolileikit ovat tietenkin vain yksi tapa potkaista palautekulttuuri liikkeelle. Jos tiedätte muita tapoja, niin olisi mahtava kuulla niitä!>

Nim. Ei itsekkään täydellinen palautteen alalla,
Laura

“Oletko siili vai kettu?” kuului Isaiah Berlinin esittämä kysymys kuuluisassa esseessään “The Hedgehog and the Fox”. Kysymys perustuu antiikin Kreikan vertaukseen ketun oveluudesta ja siilin yksinkertaisesta älykkyydestä. Jim Collins esittelee tutkimaansa teoriaa “Kettu tietää paljon, mutta siili tietää yhden suuren asian.” kirjassaan “Hyvästä paras“. Collinsin mukaan maapallolla riittää kettuja, mutta vain siilit voivat muuttua hyvästä parhaaksi.

Kettu on viekas, ketterä ja fiksu taistelija. Se on äkkiseltään selvä voittajaehdokas. Siili kun on vain syötävää etsivä harmiton taapertaja, mutta sillä on kuitenkin jotain, mikä ei petä. Lähes voittamaton taktiikka, jolla se suojautuu hyökkäyksiltä. Se vetäytyy kerälle piikkien sojottaessa ulos ja lävistäen päällekäyvän nahan. Yksinkertaista mutta erittäin toimivaa ja tehokasta.

Voiko optimisti olla siili?

Berlin sovelsi antiikin Kreikassa keksittyä jakoa ihmisiin. Hän perustelee kettujen ketteryyttä sillä, että heillä on aina monta rautaa tulessa ja toimivat maailmassa usealla tasolla. Ketut tekevät lujasti töitä, mutta eivät aina perusta tekojaan minkään yhtenäisen tavoitteen eteen.

Siilit taas yksinkertaistavat monimutkaiset asiat yhdeksi simppeliksi ajatukseksi, jonka mukaan toimivat. Se on perusperiaate, joka ohjaa kaikkea tekemistä.

Voiko siis optimisti ajatuksella “Kyllä kaikki aina järjestyy” olla täysverinen siili? Optimisti uskoo, että tapahtui mitä hyvänsä niin kaiken turvana on tämä perusperiaate.

Jim Collinsin mukaan siileillä on paras edellytys kivuta parhaaksi parhaiden joukkoon. Ovatko yhden-periaatteen-optimistit tämän aikakauden menestyjät?

Yksinkertaisuus ei ole heikkous

Collins kutsuu monimutkaisten asioiden yksinkertaistamista, siilimäisyyttä, siilikonseptiksi. Hänen mielestään hyvästä parhaaksi kehittyneiden yritysten johtajat ovat ainakin jossain määrin siilejä. Ketut, jotka eivät menestyneet yhtälailla, keskittivät huomionsa moniin eri asioihin ja toimivat epäjohdonmukaisesti. Siilit ovat keskittyneet yhteen vahvuuteensa, monistaneet sitä ja imeneet menestystä.

Yksinkertaistamisesta tulee minulle ainakin yksi esimerkki mieleen, jolla on jo ennestään menestynyttä tuotetta saatu vielä myydymmäksi. Hieman yli 2000-luvun keskivaiheen Applen iPod Nanolla pystyi tallentamaan videota ja valokuvia sekä katselemaan niitä. Vuosituhannen lopun versiosta ne oli heivattu pois iPodista parin muun ominaisuuden myötä ja jäljelle jäi mp3-soitin ja radio. Laitteen myynti kasvoi uudestaan, kun Apple tajusi ihmisten haluavan entistä yksinkertaisempaa.

Keskity, keskity, keskitys

Olen yläasteelta asti tiennyt olevani tyyppiä, joka ei malta odottaa yhden raudan jäähtymistä loppuun. Koko ajan pitää olla hehkumassa. Saako rautani kuitenkaan happea tarpeeksi? Pitäisikö välillä tietoisesti laittaa leka sivuun, vaikka useimmat raudat olisivat kuumimmillaan?

Käsitykseni yksinkertaisuudesta ja keskittämisen voimasta sai edelleen vahvistusta lukiessani Jim Collinsin kirjaa. Ainakin se yritysmaailmassa tuntuisi toimivan Applella, joka esimerkiksi valmistaa markkinoille vain yhtä puhelinta. Nokia on vihdoin ymmärtänyt hieman hiljentää julkaisutahtiaan puhelimien kanssa. Ainakin tähän asti Nokia on keskittynyt moneen toimialaan, mutta nyt siitä ei olekaan kuulunut juuri mitään. Ehkä he ovat sammuttaneet “turhia” rautojaan ja hiovat strategiaa yksinkertaisuuden kunniaksi.

En tiedä onko suomalaisissa sitten joitain hajauttamisgeenejä, kun yritykseni, lempilapseni, Poikkeaman visio on olla monialainen taitokonserni. Olemmeko tulevaisuudessa taitokonsernina liian kettuja menestyäkseen? Täytyisikö vision olla siilimpi, jotta menestys olisi taattua?

Emmehän halua tietenkään, että joku meitä yksinkertaisempi olisi meitä parempi. Ratkaisu siihen on olla itse yksinkertainen.

Ensimmäisen myyntiesityksen pidin Jari Parantaiselle Nuorten Yrittäjien Voimalan järjestämässä koulutuksessa. Siitä enemmän voit lukea täältä:

Toisen ja kolmannen “pitchauksen” voit katsoa alta:

Jotta voisin kehittyä, palaute olisi paikallaan. Mikä esityksessä menee hyvin ja missä on kehitettävää? Minkälaisia vinkkejä voit antaa, että pääsen eroon esiintymisjännityksestä?

Ivan Misnerin verkostoitumisneuvot toimivat keskustelumme pohjana. Keskustelu tuotti hedelmää erityisesti muiden auttamisessa. Vaikka visiossamme näkyy kylmä raha puoli, on muiden pyyteetön auttaminen kaikista palkitsevinta.

Huippuverkostoitujan aseena on muistaa verkostoitumisen tärkeys myös seminaarien ulkopuolella ja työpäivän päättyttyäkin. Verkostoitumisen välineenä voi tapahtumien lisäksi käyttää esimerkiksi harrastuksiaan tai sosiaalista mediaa. Valmentajamme antoi meille vinkin tehdä verkostokartta, jolla havainnollistaa itselleen oman nykyisen verkoston laajuuden ja mahdollisuudet.

Mietin omaa verkostoitumistani ja tajusin, että teen sitä paljon. Ongelma ei ole, etten uskaltaisi olla sosiaalinen. Ongelmana on ollut, ettei minulla ole jättää itsestäni jälkeä, koska esimerkiksi lenkkipolulla, kaupassa ja kuntosalilla minulla ei ole käyntikortteja mukana. Verkostoituminen tapahtuu juuri näissä tilanteissa, missä ihmisten välillä on luonnollinen yhdistävä tekijä. Tästä lähtien otan käyntikortteja mukaan koiran kävelytyksillekin!

Innovoinnin lopussa selvitimme tulevia seminaareja ja ilmoittauduimme niihin. Osaa meistä jännittää (suomalaiseen tapaan) keskustelunavaus vieraan ihmisen kanssa. Jos jännitys iskee on hyvä muistaa, että myös vastassa on ihminen, jota voi yhtälailla jännittää. Toinen saattaa olla helpottunut ja kiitollinen, että juuri sinä teit aloitteen!

Teksti ja kuva: Laura

Namibia kiehtoo suomalaisia

Prolearning on ollut jo kolmen proakatemialaisneidon vaihtopaikkana. Jutta Myyryläinen oli näistä ensimmäinen ja Jutta on myös Jumping into unknown – projektin mahdollistaja.  Mukana matkassa olin minä, Jutta ja tuottaja ja ohjaaja, Seija Hirstiö.

Namibia varasti myös osan minun sydäntäni. Ihmisten energisyys ja aurinkoisuus lämmittä siellä jopa kovemmin kuin aurinko.  Vastaanotto ja asenne projektiin oli jo alussa hyvä,  mutta eniten se näkyi meidän lähtiessä – meille tuli olo, että meitä oikeasti kaivataan pian takaisin! Materiaaleja läpikäydessä en voi kuin ihailla, kuinka luonnollisia ja avoimia kaikki ovat kameran edessä.

Mitä me voimme oppia heiltä?

Namibian nuorista yrittäjistä huokui asenne ja tavoitteellisuus eri tavalla kuin Suomessa. Puolet maan kansalaisista on työttömänä, joten yrittäjyys saattaa olla ainoa vaihtoehto työllistää itsensä. Monilla lähtökohdat ovat hyvinkin vaatimattomat, silti he pystyvät ajattelemaan isosti ja pitkällä tähtäimellä. Huomasin myös, etteivät vastoinkäymiset vaikuta motivaatioon millään tavalla – päin vastoin silloin yritetään vielä kovemmin!

Kameran takaa uskallan sanoa, että Namibialaiset heittäytyvät tilanteeseen täysillä eivätkä pelkää epäonnistumista. Kun ensimmäisenä päivänä kuvasin yhtä Plemjiven jäsenistä, Soniahia, hän sanoi, että kameran edessä olo jännittää häntä aivan tajuttomasti. Sitten hän alkoi laulamaan kameralle, jotta jännitys laskisi. Minä olisin luultavasti laulun sijaan laittanut käden kasvojen suojaksi ja pyytänyt kuvaajalta taukoa.

Toivon todella, että projekti jatkuu keväällä ja pääsemme takaisin näiden inspiroivien ja iloisten ihmisten pariin. Uskomme, että heidän tarinansa kiinnostavat myös muita ja toivomme rahoitusta kokopitkälle dokumentille.

Ryhmäkuva 24h-innovoinnin jälkeen

Laura, Seija, Jutta

Yrittäjyyttä aidoimmillaan!

No ei kumpikaan näistä. Myös meidän yllätykseksemme Pilotti-palvelu on saavuttanut suuren suosion tuntemiemme yritysten keskuudessa. Ihmiset näkevät Pilotissa mahdollisuuden saada 12 tunnissa jotain sellaista, mikä ei olisi muutoin mahdollista.

Se onkin meidän vahvuutemme. Emme väitä olevamme jokaisen asiakkaan toimialan eksperttejä. Me tarjoamme näkökulman ja ideat aivan uudelta kantilta. Tietokantamme täyttyy lähes joka kerta uudella tiedolla uudelta toimialalta ja pystymme yhdistämään niistä parhaat palat toisiinsa.Tällainen toimintatapa mahdollistaa tehokkaasti  yrityksen ja ennen kaikkea uusien ajatusten nopean kehityksen.

Eihän mikään voi kehittyä, jos asiat tehdään aina samalla tavalla? Eivät ne asiat todellisuudessa ikinä muutu niin radikaalisti, jos pysyttelet omissa ympyröissäsi etkä hyppää mukavuusalueen ulkopuolelle. Me tarjoamme turvallisen laskun epämukavuusalueellesi ja siihen, että pystyt näkemään asiat taas uudesta näkökulmasta. Tavalla, joka vie sinua huiman harppauksen eteenpäin.

Puhun nyt ihan totta. Pilotti on turvallinen, koska se on riskitön. Jos palvelumme ylittää odotuksesi niin silloin tulet saamaan kassavirtaa enemmän kuin Pilottiin panostamasi rahan. Jos taas vihaat kaikkea meidän tekemäämme niin maksamme sinulle. Jos et usko tätä niin tarkista asia täältä.

Pilotti on muutenkin loistava palvelu näin joulun alla. Kukapa haluaisi riskeerata, että joulu menisi pilalle? Emme mekään. Sen vuoksi arvomme punaisen juhlan kunniaksi ilmaisen Pilotin yhdelle yritykselle. Voit osallistua täällä ja jäädä nauttimaan omatekemistä pipareistasi 3.1.2011 saakka. Tällöin me kaikki tiedämme, mikä yritys on Pilotin voittanut. Hurraa!

Kiihotutko elämän suurista haasteista? Minä ainakin. Haluaisitko kuulla maailman arvostetuimpien ajattelijoiden ideoita, kuinka voimme vastata maailmamme suurin kysymyksiin? No todellakin. Silloin sinun täytyy mennä osoitteeseen www.ted.com.

TED (Technology, Entertainment, Design) on amerikkalainen konsepti, joka tuo erilaiset ihmiset yhteen jakamaan ideoita keskenään. TEDx on emo-organisaation kehittämä ohjelma, joka mahdollistaa kenen tahansa pallontallaajan järjestää oma ”pikku TEDinsä”.

Minä halusin järjestää myös Suomeen oman TEDx:än. Luulin pitkään, että olisin ensimmäisenä suomalaisena liikkeellä, mutta noin viikon kuluttua selvisi, että pääkaupunki oli jälleen edellä Tamperetta. Alex Nieminen oli käynyt Kaliforniassa TEDissä vuonna 2007 ja hän sai organisaatiolta luvan pitää Suomen  ensimmäisen konferenssin jo 29.10.2009. Kuitenkin näimme, jo muodostuneen projektiryhmän kanssa, mahdollisuuden tapahtuman järjestämisessä. Suomalaiseen koulutusjärjestelmään on tultava muutoksia.

TEDxProacademyn teema lähti kumpuamaan omasta opinahjostamme Proakatemiasta, jossa korkeakouluopiskelu on ihan erilaista kuin missään muualla. Suomessa ainut lähellä on Tiimiakatemia, joka on hieman kuin isoveli. Halusimme levittää sanaa oppimismallistamme, koska uskomme, että vielä paljon suurempi osa opiskelijoista voisi opiskella niin kuin me.

Yksi puute Proakatemialla on se, ettei täällä ole ikinä tehty mittausta siitä, kuinka moni opiskelijoista on rakastanut kouluaikaansa täällä. Voin pää pystyssä uskoa ja sanoa, että se on suurempi osa kuin missään muualla. Skeptikot tietysti kysyvät tässä vaiheessa, että kuinkas päteviä opiskelijoita meiltä sitten valmistuu. Sehän ei varmistu kuin käymällä koulussamme Finlaysonilla, Tampereella, ja tekemällä töitä kanssamme. Luulen että yllättyisit.

Takaisin TEDiin. TEDxProacademyn tavoitteena oli käynnistää muutos opiskelun nykyaikaistamiseksi. Mielestäni onnistuimme siinä erittäin hyvin verrattuna siihen, kuinka paljon saimme huomiota. Yhtään lehtijuttua meistä ei ole vielä tehty, mutta rikoimme Aamulehden lukijauutisten epävirallisen tykkäämis-ennätyksen (301 tykkäystä). Joka tapauksessa tapahtuman jälkeen monet ihmiset tulivat sanomaan minulle, kuinka he aikovat levittää taltioituja puheita eteenpäin, kunhan saavat ne hyppysiinsä kahden viikon kuluessa. Juuri tätä me haimme!

Yksi elämäni hienoimmista hetkistä oli päästää tiedonnälkäiset osallistujat sisälle tapahtumatiloihin viime perjantaina. Saimme kuulla yhdeksän livepuhujan ja kolmen TED-puhujan puheet videolta, mitä tarvitsisi tehdä koulujärjestelmän hyväksi. Nostan esille Jaakko Halmetojan ja Antti Vuennon puheet, jotka olivat mielestäni kokonaisuudessaan parhaat. Aion kyllä katsoa kaikki uudelleen videolta, kunhan ne saadaan Youtubeen.

Ehkä hälyttävimmän ongelman nosti esille tapahtumamme ainut naispuhuja Riitta Juusenaho. Se hämmästytti ja pisti miettimään.

”Arvionnissa oman maansa koulutuksesta suomalaiset rankkasivat Suomen koulutusjärjestelmän alimpaan kastiin, turkkilaiset parhaimmaksi. Suomen koulutusjärjestelmä oli loppujen lopuksi paras ja turkkilaisten ihan toisesta päästä.”.

Emme siis osaa arvostaa saamaamme koulutusta. Mikä häpeä, vaikka se on maailman parasta. Tietyillä mittareilla.

Jos sinua kiinnostaa järjestää TEDx omassa kotikaupungissasi niin autan mielelläni. Pistä mailia ilpo[at]poikkeama.fi

Ilpo Ryynänen

Pidin tänään aamulla Poikkeaman väelle lyhyen alustuksen siitä, kuinka mekin voisimme tehostaa esityksiämme ja saada PowerPointeista iskevämpiä. Olin aiemmin syksyllä lukenut Garr Reynoldsin loistavan kirjan Esityksen suunnittelu – Zen ja pelkistämisen taito, joka käsitteli pääosin PowerPointtien yleisiä kömmähdyksiä ja niistä eroon pääsemistä.

PowerPoint voi toimia esityksessä mahtavana esiintyjän tukena, joka tukee esiintyjän keskeistä sanomaa. Liian usein esiintyjät valtaa kuitenkin kiusaus täyttää slidet toisensa jälkeen turhalla ajatuksen virralla, mistä usein seuraa suomalaisten hyvin tuntema kammoksuttu PowerPoint-kooma.

Karsiminen ja harjoittelu. Siinä kaksi tärkeintä työkalua hyvän esityksen luomiseen. Oman sisällön tarkka valikointi tekee esityksestä merkityksellistä ja tarkoituksellista, tässä tapauksessa vähemmän on todellakin enemmän. Esityksen sinnikäs harjoittelu taas palkitaan esitettäessä – hyvä esiintyjä kutsutaan paikalle toistekin. Tietämällä oman spiikkinsä läpikotaisin luo itsestään samalla asiantuntevan sekä vakuuttavan kuvan.

Tässä kirjan pohjalta määrittelemäni 7 askelta tehokkaamman esityksen luomiseen, olkaa hyvät!

Mikäli innostuit tästä, Ystäväyrittäjät julkaisi eilen toisen vastaavan How-To -oppaan Facebook-sivuillaan. Aloitetaan tästä uusien ja parempien esitysten aikakausi!

- Juha Viherväs

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, koska flow iskee? Minuun se iskee yleensä öisin ja tämän seurauksena menetän yöuneni, kun on vain pakko työstää ideaa eteenpäin. Miksi flow iskee vain yöllä?

“Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan.”
-Mihály Csíkszentmihályin

Yöllä häiriötekijöitä on paljon vähemmän kuin päivällä. Yleensä kukaan ei soita, facebookissa ja twitterissä ei tapahdu mahdottomasti ja e-mailiin ei tule viestejä. On vain sinä ja pääsi sisäinen maailma.

Csíkszentmihályi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:

1. Tehtävällä on selvät päämäärät.
2. Yksilön keskittyminen on täydellistä.
3. Oman minän arviointi vähenee.
4. Ajantaju katoaa.
5. Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.
6. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).
7. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
8. Tehtävä on itsessään palkitseva.

Saadakseni laajampaa näkökulmaa aloitin tästä aiheesta keskustelun facebookissa. Postasin statuspäivitykseeni kysymyksen:

”Miksi Flow iskee vain öisin? Tämän ongelman parissa painin tälläkin hetkellä, kun on pakko kirjata ajatukset ylös, koska ennen sitä en saa unta.”

Ilokseni Jani Lilja osallistui keskusteluun ja toi hyviä näkökulmia:

”Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin olet olemassa vain itsellesi ja omille intohimoillesi.”

Tämä on totta. Öisin teen vain niitä asioita, jotka oikeasti ovat kiinnostavia, ja joihin suhtaudun intohimoisesti. Intohimo myös synnyttää Flown. Mihály Csíkszentmihályin mukaan optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csikszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään.”

”Noin kylmiltään kun alkoi miettimään viimeisen vuoden aikana kirjoittamiaan tekstejä, on niistä noin 80-90% syntynyt puolen yön jälkeen pikkutunneilla”

Iltaisin siis toteutamme intohimoamme ja olemme tehokkaita.  Miksi teemme niin paljon töitä päivällä kaiken epämukavan häiriön keskellä? Luovalla alalla työskentelevien kannattaakin harkita työntekoa myös öisin.

Osallistuin 27.10 Nuorten Yrittäjien Voimalan järjestämään tuotteistus workshoppiin, jonka pitäjänä toimi markkinointiguru Jari Parantainen. Workshopissa 10 rohkeaa yrittäjää veti myyntipuheen. Esitystä arvioitiin arviointilomakkeella ja vertaisryhmässä keskustelemalla Parantaisen johdolla.

Palaute oli rakentavaa ja tunnelma oli koko ajan rento. Rennosta ilmapiiristä huolimatta pieni esiintymisjännitys iski, kun oli vuoroni. Tämä johtui osaksi siitä, että olin saanut kutsun tapahtumaan samana aamuna ja en ollut ehtinyt valmistautumaan esitykseeni juuri yhtään.  Pidin esityksen Poikkeaman uudesta palvelusta nimeltään Pilotti

Pilotti sai seuraavanlaista palautetta:

Palautteen perusteella tulen muuttamaan esitystäni seuraavasti:

• Referenssit paremmin esille
• Rajaan palvelun tarkemmin tietylle asiakasryhmälle
• Treenaan esitystä niin, että se sujuu luonnollisesti.

Kiitos Jari Parantaiselle sekä muille vertaisoppijoille hyvästä workshopista!

Ilkka Sallinen